-intohimona kasvatus

Puutarhurimme Albert Lalabekov on nyt viidettä kautta Suomessa ja kolmatta kertaa pääpuutarhurina Osuuspuutarhalla. Albert, 35, on ukrainalainen ja koulutukseltaan insinööri, mutta sydänjuuriaan myöten puutarhuri.

Albert on itseoppinut puutarhuri, joka suhtautuu puutarhanhoitoon jatkuvalla kokeilunhalulla. Hän aloitti omat kasvatuskokeilunsa jo 12-vuotiaana – aluksi vanhempiensa kauhuksi, sitten iloksi, kun työ alkoi tuottaa hedelmää.

Mikä on parasta työssäsi?

Ensinnäkin työ on itsenäistä ja saan itse suunnitella ajankäyttöni. Toiseksi pidän ihmisten tavasta kommunikoida täällä. Tuntuu, että työntekijää arvostetaan, mikä on epätavallista Ukrainassa. Ja epäonnistumisiin suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Voin myös kasvattaa kaikkea erikoista ja keskustella Siementarhan puutarhurin kanssa asioista. Me myös autamme toisiamme; nyt hän varoitti kirpoista, joten suojasin omat kaalini. Jos toisen kasvit näyttävät tarvitsevan vettä, toinen kastelee. Täällä ihmiset auttavat toisiaan etkä jää yksin ongelmiesi kanssa.  

Kuinka hoidat kasvejasi?

Kasveja hoidetaan rakkaudella, ilman muuta. Ne tuntevat sen, jos olet vihainen. Se myös auttaa: sanoin nyt kolmevuotiaille goji-pensailleni, että jos ne eivät ala tuottaa marjoja, ne saavat kirveestä. Kasveja pitää seurata ja niiden lehtiä ja juuria tarkkailla ja miettiä, mitä ne oikeasti tarvitsevat.

Vaikuttaa siltä, että puutarhanhoito on intohimosi.

– Kyllä. Jos haluat olla onnellinen, tee harrastuksestasi työsi. Sitten voit herätä joka aamu onnellisena, koska saat tehdä sitä, mistä tykkäät. Puutarha on valtava kokeilukenttä. Minun mielestäni puutarhan pitää olla myös kaunis, ja siellä pitää olla koko ajan jotain kukkivaa.

Mihin suuntaan haluaisit kehittää osuuspuutarhaa?

Olisi hauska alkaa tuottaa marjoja ja hedelmiä, esimerkiksi omenoita ja luumuja. Ajatuksenani ovat kääpiöivät lajikkeet, jotka vievät vähän tilaa ja ovat helppohoitoisia.

Mitä uutta Osuuspuutarha tuottaa tänä vuonna?

Tällä kaudella on kasvatuksessa uusina munakoisoa ja paprikaa, avomaan tomaatteja on entistä enemmän.

Olet muuttanut perheesi kanssa Suomeen pysyvästi. Miksi?

– Ensinnäkin ihmisten takia. Me pidämme tavasta, jolla ihmiset Suomessa kommunikoivat. Ukrainassa kulttuuriin kuuluu usein huutaminen ja painostus. Toisten elämään myös herkästi puututaan ja neuvotaan, miten tulisi elää. Täällä Suomessa on yksinkertaista: kaikilla on oma elämänsä, kaikki hoitavat työnsä ja sovituista asioista pidetään kiinni. Ihmiset tekevät, mitä lupaavat. Meillä Ukrainassa se ei ole niin.

Albert on pitänyt Livonsaarella Saariston Savotta -yhdistyksellä https://kylakurssit.fi/-kursseja, joissa opitaan uusia tapoja käyttää kauden vihanneksia ruoaksi ja säilötään satoa hapattamalla. Hän on näppärä muidenkin luonnonvarojen hyödyntämisessä, esimerkiksi keittää käpyhilloa yskänlääkkeeksi ja käyttää katajanlastuja tyynyssä hengitystieoireisiin tai muurahaisia polvikipuihin.

Kotona Ukrainassa Albert työskenteli vaimonsa Natalian kanssa vetäen erilaisia kehityshankkeita. Esimerkiksi projekteja, joissa autetaan sotaa paenneita kouluttautumaan uuteen ammattiin ja perustamaan yrityksiä tai opetetaan köyhien lasten perheille englantia. Albertin omat lapset ovat alakouluikäisiä.

Ukrainassa hän hoiti omaa puutarhaansa, jossa tuotti kasvihuoneissa ympärivuotisesti mansikkaa. Kasvihuoneisiin Albert sai varat voitettuaan YK:n rahoituskampanjan.

Niiden juju on maahan upotetussa lämmitysjärjestelmässä. Energiaa kuluu vähemmän, kun lämmitetään kasvien juurialue, ei koko kasvihuoneen ilmatilaa. Kasvihuoneessa hänellä oli myös viikunoita ja banaaneja – koska kaikkea täytyy kokeilla.   

Albert on aarre: osaava, tehokas, tiedonjanoinen ja innostunut työstään. Toivomme saavamme hänet juurrutettua Livonsaareen ja Osuuspuutarhaan.

Artikkelia päivitetty 28.4. 2023