Kauppatieteiden tohtori Galina Kallio tutkii työkseen kumppanuusmaataloutta ja uudistavaa maanviljelyä. Kallion mielestä sillä on arvoa, että on olemassa ihmisiä, jotka tekevät asioita toisin. Tulevaisuus kun tehdään joka päivä. Hän on paitsi tutkija myös ruoka-aktivisti ja kohta kotitarveviljelijäkin. 

–Pohjimmiltaan vika on siinä, että nykymuotoinen ruokatalousjärjestelmämme on ympäristöä ja sosiaalista elämää tuhoava, sanoo tutkija Galina Kallio.

Minkälaisen tutkija näkee tulevaisuuden ruuantuotannon? Onko se globaalien suuryhtiöiden omistamat tehoviljellyt gmo-pellot, erikoistuneet laboratoriot vai pieni paikallinen yhteisöviljely?

–En ole optimisti ison kuvan suhteen. Mutta toisaalta: tulevaisuus tehdään joka päivä. Jos toisin tehdään joka päivä, sillä on merkitystä. Niin kauan kuin pienviljelijät elävät, tekevät ja toimivat toisin, on vaihtoehtoja. On itsessään arvo, että on ihmisiä jotka toimivat toisin, Kallio sanoo. 

Tutkija ei pidä siitä, että trendejä esitetään ainoina vaihtoehtoina: kuten esimerkiksi, että tulevaisuudessa ruokaa tehdään laboratoriossa.

–Samaan aikaan me voimme tehdä toisin ja hankkia ruokaa ohi vallitsevan ruokajärjestelmän. En näe, että muutos lähtee alulle poliittisen järjestelmän, äänestämisen, kautta tai että markkinat olisi se paikka, josta muutos kestävämpään elämään lähtee. 

Kallion mukaan on tärkeää, että ihmiset ottavat toimijuuden omiin käsiin ja vaikuttavat siihen, mihin voivat.

Maatalous on puristuksissa 

Mikä ruoantuotannossamme on mennyt pieleen? Kallion mukaan ongelmana on se, että useimmat maataloustuottajat ovat kahden ison voiman puristuksessa: toisaalta tuotantopanosalan ja toisaalta prosessi- ja elintarviketeollisuuden.

Tuotantopanosala tarkoittaa siemeniä, lannoitteita, torjunta-aineita ja maatalouskoneita valmistavaa teollisuutta. Elintarviketeollisuus puolestaan ostaa tuotteen ja sanelee, minkä hinnan viljelijä saa.

Teollisuudenalat ja politiikka ovat vuosikymmenien ajan ohjanneet ruoantuotantoa. Tuloksena on, että viljely on riippuvaista maatilan, alueen ja usein maan rajojen ulkopuolelta tulevista tuotteista, kuten lannoitteista. Viljelijät joutuvat myös suuren velkataakan alle, kun tuotannon säätelyn vuoksi investointien pitää olla isoja. 

Kallion mukaan vaihtoehtoisilla ruuantuotannon muodoilla, kuten pien-, kotitarve- ja yhteisöviljelyllä, on iso merkitys tässä tilanteessa.

–Kirjoitin juuri kollegani kanssa Voima-lehteen juttusarjan, jonka yksi osa on Tehomaatalouden uppoava laiva. Ratkaisu voisi olla näissä pien-, kotitarve-, yhteisö- ja kumppanuusviljelyn muodoissa, Kallio sanoo.

Kotitarveviljely on hyvä asia, mutta merkittävämpää siitä tulee kun ihmiset yhdistävät voimansa osuus- ja yhteisviljelmillä. 

Halpa ruoka on kallista

Livonsaaren osuuspuutarhassa ja muilla yhteisöviljelmillä pyritään tuottamaan ruokaa sosiaalisesti, eettisesti ja ekologisesti. 

Tällä hetkellä lähi-luomuruoan menekki lepää sen varassa, että on tiedostavia kuluttajia, jotka ovat valmiita maksamaan siitä. Onko mahdollista päästä tilanteeseen, jossa ruoan hinnassa näkyisi myös tuotannon kustannukset ympäristölle? Silloin ekologinen lähiruoka olisi edullisempaa kuin teholannoittein kaukana meiltä viljelty ruoka.  

–Kirjoitin tästä vuosikymmen sitten otsikolla Halvan ruuan kallis hinta. Ruuan hinnassa ei ole otettu ulkoisvaikutuksia huomioon. Poliittisen ohjauksen vuoksi systeemi on vääristynyt, Kallio sanoo.

Poliittinen ohjaus, muun muassa maatalouden tukien ja säädösten muodossa, vaikuttaa ruoan hintaan. Jos ohjaus purettaisiin, hintaa voitaisiin yrittää muodostaa uudella tavalla ja ottaa huomioon myös tuotannon kustannukset ympäristölle.

Paikallinen euro palaa moninkertaisena

Kautta historian on ollut kriisin iskiessä tärkeää, että ihmisillä on ollut maata ja taito viljellä. Se on parantanut ruokahuoltoa ja toimeen tulemista. USA:ssa on aikoinaan viljelty kaupungeissa, kuten Suomessakin. Neuvostoliitossa on ollut vahva datsha-viljelyn perinne. Kun Neuvostoliitto romahti, datshoilla kasvatetulla ruualla on ollut iso taloudellinen merkitys.

Lisäksi kotitarveviljely saa ihmiset ulos, pihalle, luontoon, tekemisiin mullan kanssa ja voi sitä kautta lisätä ihmisten hyvinvointia,  

–Tässä ajassa meillä on lisäksi ahdistusta, burnoutia ja masennusta työelämässä. Ympäristön ja luonnon vaikutukset hyvinvointiin tunnetaan jo hyvin, Kallio sanoo.

Paikallisella tuotannolla on oma merkityksensä taloudelle.

–Paikallistalouden tutkimuksessa on todettu, että paikallinen kiertävä euro tuottaa arvoa moninkertaisesti, globaali euro ei ole läheskään yhtä tuottoisa paikallisalueille.

Paluu maalle houkuttaa ihmisiä

Tutkimuksessa puhutaan  back to the land -ilmiöstä. Yhä useampi haluaa muuttaa maalle, palata maatyön ja omavaraisuuden pariin.

–Yhteiskunnan rakenteet eivät tue maallemuuttoa, mutta pinnan alla on selviä heikkoja signaaleja. Meidän sukupolvellamme ja jälkeläisillämme ei kuitenkaan ole enää ruuantuotantoon tarvittavia taitoja. Ne eivät periydy, sillä niitä ei ole tarvittu kaupungistumisen myötä.

On maailmankuvakysymys, tarvitaanko viljelytaitoja vielä. Kallion mielestä tarvitaan, sillä ruoalla on merkitystä. Se vaikuttaa muun muassa suolistomikrobeihin, joilla on yhteys myös aivoihimme. Me olemme mitä syömme. Kenen ehdoilla haluamme ruokaa tuottaa?

Uudistava maatalous on kokonaisvaltaista 

Nykyään Kallio tutkii näkymätöntä työtä, maasuhteita ja toimeentuloa uudistavassa maataloudessa. Uudistava maatalous määritellään yleisesti viljelykäytännöiksi, jotka parantavat maaperän kuntoa, vesitaloutta ja ravinteiden kiertoa sekä edesauttavat hiilensidontaa, ja näin parantavat maaperän tuottavuutta. 

– Uudistava maatalous on typistetty julkisessa keskustelussa hiilensidonnaksi. Kuitenkin monet pienemmät toimijat, joiden kanssa minä toimin, eli luomu-, permakulttuuri- ja biodynaamiset viljelijät, ymmärtävät uudistavan maatalouden paljon kokonaisvaltaisemmin, Kallio sanoo.  

Heillä se merkitsee laajempaa eläinten ja kasvien hyvinvointia ja monimuotoisuuden edistämistä. Myös toimeentulon ja yhteisöllisyyden merkitys korostuu. 

Kumppanuusmaatalous ei saa painua marginaaliin

Yksi tutkija huolista on, että kumppanuusmaatalous-tyyppinen toiminta pyritään jatkuvasti marginalisoimaan, koska nyt on käynnissä hypetys hiiliviljelystä. 

Siksi on Kallion mielestä tärkeää, että tämänkaltaista toimintaa tuodaan esiin uudistavan maatalouden rinnalla.

Kallio paitsi tutkii, myös kasvattaa ruokaa itse. Nyt hän on muuttamassa perheineen Helsingistä maalle Salon seudulle, jossa voi viljellä ruokaa perheelle puolentoista hehtaarin tontilla.  

–Minulla on ajatus meidän perheen omavaraisuutta edistävästä kotitarveviljelystä. Haluan tehdä yhteistyötä lähikyläläisten kanssa. Seudulla on nyt jo monimuotoista viljelyä. Mietimme, voisiko yhdessä tehdä jotain, auttaa ja talkoilla, ainakin jakaa tietoa.

Nyt tutkijalla on jo taimikasvatuksessa muun muassa  tomaattia, yrttejä, perennoita, ja eksoottisempia lajeja kuten viidakkokurkkua ja herkkuhyppykurkkua lämpimällä helsinkiläisellä ikkunalaudalla. Siitä ne pääsevät kasvamaan maalle.

SANASTOA

Kumppanuusmaatalous: Ruoan tuottajan ja kuluttajan yhteistyötä, jossa kuluttaja sitoutuu satokaudeksi kerrallaan ostamaan osuuden tilan sadosta.

Kotitarveviljely: Hyötykasvien viljelyä omaan käyttöön

Paikallistalous: Paikallistaloudessa yhteisö, paikkakunta tai seutu vähentää riippuvuuttaan maailmantaloudesta siten, että alueen voimavaroja hyödynnetään tuotteiden, palvelujen, ruoan ja energian tuottamisessa.

Näkymätön työ: Esim perheissä, ruokapiireissä tai maatilalla tapahtuva työ, jonka arvoa ei tunnisteta.

Datsha: venäläinen maaseutuasunto/kesämökki, jossa viljellään usein kasvimaata

Luomuviljely: perustuu maan huolelliseen hoitoon ja tehokkaaseen kiertotalouteen. Luomussa ei käytetä rikkakasvien torjunta-aineita tai teollisia väkilannoitteita vaan eloperäisiä lannoitteita 

Permakulttuuri: maatalouden ja puutarhanhoidon ekosysteemien suunnittelu ekologisesti kestäviksi ja pyrkimys omavaraiseen ruuantuotantoon

Biodynaaminen viljely: Rudolf Steinerin alkuunpanema luonnonmukaisen viljelyn suuntaus

Lähiruoka: paikallisruokaa, joka edistää oman alueen työllisyyttä, paikallistaloutta ja ruokakulttuuria.

Lähteet: wikipedia, Kumakka-hanke, Luke, Arto. O.Salonen, proluomu.fi, Voima-lehti, wikipedia.fi, biodyn.fi, mtk.fi